Tontille vievä tie on vihdoin kunnossa! Tie on vajaa puoli kilometriä pitkä, joten siinä oli vähän tekemistä.
Ensin minä pääsin riehumaan raivaussahalla ja siistimään tietä ympäröiviä risukkoja. Risukkojen raivaaminen osoittautui ihan mahtavaksi terapiaksi stressistä ja turhautumisesta kärsivälle opiskelijalle, suosittelen lämpimästi. Onko ihan tervettä saada noin paljon kiksejä tuhoamisesta? Ehkä ei, mutta minähän vain vähän siivosin…
Siistimisen jälkeen mieheni ja pappa (isäni) kaatoivat suuremmat puut, jotka olivat liian lähellä tien reunaa. Yhden puun juurakossa oli ampiaispesä joka huomattiin vasta, kun puu kaatui. Onneksi pistoilta vältyttiin, mutta ampiaiset eivät vaikuttaneet turhan iloisilta pesänsä rikkoutumisesta.
Seuraavan kerran tontille tullessamme huomasimme, että suojattomaksi jäänyt ampparipesä oli kaivettu auki ja syöty. Mitkä eläimet syövätkään ampiaispesiä? Toivon mukaan jokin muukin elukka kuin karhu kykenee hommaan! Ampiaisia pyöri edelleen tuhotun pesän ympärillä, joten ahmatti joka pesän söi, sai varmasti palautetta.
Puutöiden jälkeen odotimme kaivinkonetta, joka tulisi ja taikoisi tien kuntoon. Odotimme siis kaivinkonetta, odotimme, odotimme, odotimme kaivinkonetta, odotimme ja odotimme.
Vihdoin koitti se päivä, kun kiireinen maanrakentaja ehti koneineen tontillemme ja laittoi tuulemaan. Ensimmäiset pari päivää meni tien pinnan kuorimiseen ja ojien parantamiseen.
Seuraavaksi kaivinkone nosti talomme tieltä kaadettujen puiden kannot ja siirteli viimeiset kaadetut rungot syrjään. Homma kävi yllättävän näppärästi, vaikka kantoja oli paljon.
Sitten tuli soraa, ja paljon. Ensimmäisenä päivänä soraa toi yksi kuorma-auto, ja suurin osa kaivurikuskin ja jyrää ajaneen mieheni päivästä meni kuormurin odotteluun. (Huomasimme, että autoilijan päivään kuuluu melkoisen monta pakollista taukoa.) Työ tekijäänsä opettaa, seuraavina päivinä soraa tuli kahden kuormurin voimin, ja tie alkoi valmistua vauhdilla.
Sitten jäljellä oli enää talon pohjan kaivaminen. Jännitimme hiukan mieheni kanssa mitä talon alta oikein paljastuu, mutta pohjan suhteen ei tullut yllätyksiä. Kalliohan siellä oli, kuten olimme olettaneetkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti