lauantai 27. lokakuuta 2012

Louhinta ja viime hetken viilaukset

Kallion louhinta hoitui rivakasti tontin raivauksesta ja tien tekemisestä huolehtineen Hirvensalon Maanrakennuksen kautta. Räjäytettävää oli melko paljon, joten panosten asettamiseen meni useita päiviä, kun taas itse räjäytystyö hoitui vauhdilla. Lopullinen louhintamäärä oli hieman pelättyä pienempi, vaikka viime hetkellä päätimme muuttaa hieman talon perustustapaa ja muutos lisäsi louhinnan tarvetta entisestään.
Alun perin tarkoitus oli rakentaa talo kokonaan kahteen kerrokseen, jolloin kellariin olisi jäänyt paljon ylimääräistä tilaa. Kustannussyistä kellari kuitenkin jätettiin suunnitelmasta pois ja sen sijaan päätettiin perustaa toinen puoli talosta harkkokellarin ja toinen puoli suoraan kallion päälle. Lopulta päädyimme kuitenkin louhimaan kallion pois koko talon alalta ja tekemään yhtenäisen kellariperustuksen. Varastotilaahan ei koskaan ole liikaa, ainakaan meillä… Yhtenäinen perustus kuulosti myös turvallisemmalta vaihtoehdolta eikä kustannuserokaan loppupeleissä ollut niin suuri, kuin suunnitteluvaiheessa pelkäsimme.
Louhinnan aikaansaamat kivenlohkareet jäävät kaikki tontille. Niitä käytetään ensisijaisesti talon pohjan tasaamiseen ja autotallin pohjaan. Jäljelle jäävät lohkareet sijoitetaan myöhemmin johonkin sopivaan paikkaan, kuten jyrkkään rinteeseen, muuriin tai rantaan. Piha- ja maisemasuunnitelmilla on kiva fiilistellä aina välillä, mutta tosiasiassa tontilla on vielä niin paljon puiden raivausta edessä, että lopullisia suunnitelmia ei oikein vielä pysty hahmottamaan. Ehkä kevääseen mennessä puunkaatohommat saadaan siihen vaiheeseen, että tontin käyttöäkin päästään paremmin suunnittelemaan. Ja voihan sitä aina fiilistellä.
Pahuksen kamera sanoi sopimuksen irti, joten valitettavasti en saa liitettyä louhinnasta kuvia. Toivottavasti saan kameran kuntoon mahdollisimman pian, ilman ei osaa enää olla!

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Omat nurkat

Varasimme kaupungin mittamiehet jo lupapäätöksen tultua, joten saimme heidät tosi nopeasti paikalle. Talomme kulmat merkittiin tontille jo seuraavana päivänä luvan lainvoimaiseksi tulosta. Koska olemme haja-asutusalueella ja lähinaapureita ei (vielä?) ole, niin korkeuden kanssa ei ainakaan ole kuulemma niin nuukaa.
Asemakuvan mukaan autotalli olisi tullut suoraan ison ojan päälle, joten sitä päätettiin siirtää. Uusi paikka on myös kauempana tontin rajasta, joten mittamiehet uskoivat siirron onnistuvan. Uusi paikka mitataan sitten, kun meidän metsurit eli papat saavat puut raivattua.
Alla muutama kuva talon paikasta ja mittamerkeistä. Talon paikka näyttää valtavalta, mutta se johtuu talon muodosta. Talosta tulee U-mallinen, keskelle tulee suuri terassi.



tiistai 16. lokakuuta 2012

Oma lupa, oma tupa

Me saatiin lupa!! Pohjatyöt alkavat kaivata jo räjäytystä, joten kreivin aikaan tuli tuo kauan ja hartaasti odotettu lupapäätös. En ole opiskelukiireiden takia ehtinyt päivittää blogia, joten itse asiassa päätös ehti tässä välissä jo lainvoimaiseksikin. Kävin itse kesällä kuulemassa naapurit, joten mitään suurempia yllätyksiä emme odottaneetkaan.
Jostain syystä luvan käsittely kesti useita kuukausia, vaikka tontilla on riittävästi rakennusoikeutta, rakennus on sijoitettu sille rajattuun paikkaan, jne... Kaiken piti olla ok. Pääsuunnittelijamme vastasi aina tiedusteluihimme, että lupa on pian tulossa. Hän vakuutti myös toimittaneensa kaikki asiakirjat ja tarvittavat liitteet rakennusvalvontaan. Muutama viikko myöhemmin saimme kuitenkin rakennusvalvonnasta ohjeet puuttuvien asiakirjojen toimittamiseksi. En tiedä missä päässä ongelma oli, mutta tietokatkos maksoi meille monta kallisarvoista syysviikkoa rakentamisen siirtyessä uhkaavaa talvea kohti. Lisäselvitysten toimittamisessakin meni taas oma aikansa.
Voin muuten sanoa, että on ensimmäinen kerta, kun toivon syksyn jatkuvan vielä piiiitkään ennen lumen ja talven tuloa!

tiistai 9. lokakuuta 2012

Where there’s a will, there’s a way

Tontille vievä tie on vihdoin kunnossa! Tie on vajaa puoli kilometriä pitkä, joten siinä oli vähän tekemistä.

Ensin minä pääsin riehumaan raivaussahalla ja siistimään tietä ympäröiviä risukkoja. Risukkojen raivaaminen osoittautui ihan mahtavaksi terapiaksi stressistä ja turhautumisesta kärsivälle opiskelijalle, suosittelen lämpimästi. Onko ihan tervettä saada noin paljon kiksejä tuhoamisesta? Ehkä ei, mutta minähän vain vähän siivosin…
Siistimisen jälkeen mieheni ja pappa (isäni) kaatoivat suuremmat puut, jotka olivat liian lähellä tien reunaa. Yhden puun juurakossa oli ampiaispesä joka huomattiin vasta, kun puu kaatui. Onneksi pistoilta vältyttiin, mutta ampiaiset eivät vaikuttaneet turhan iloisilta pesänsä rikkoutumisesta.
Seuraavan kerran tontille tullessamme huomasimme, että suojattomaksi jäänyt ampparipesä oli kaivettu auki ja syöty. Mitkä eläimet syövätkään ampiaispesiä? Toivon mukaan jokin muukin elukka kuin karhu kykenee hommaan! Ampiaisia pyöri edelleen tuhotun pesän ympärillä, joten ahmatti joka pesän söi, sai varmasti palautetta.

Puutöiden jälkeen odotimme kaivinkonetta, joka tulisi ja taikoisi tien kuntoon. Odotimme siis kaivinkonetta, odotimme, odotimme, odotimme kaivinkonetta, odotimme ja odotimme.
Vihdoin koitti se päivä, kun kiireinen maanrakentaja ehti koneineen tontillemme ja laittoi tuulemaan. Ensimmäiset pari päivää meni tien pinnan kuorimiseen ja ojien parantamiseen.

Seuraavaksi kaivinkone nosti talomme tieltä kaadettujen puiden kannot ja siirteli viimeiset kaadetut rungot syrjään. Homma kävi yllättävän näppärästi, vaikka kantoja oli paljon.


Sitten tuli soraa, ja paljon. Ensimmäisenä päivänä soraa toi yksi kuorma-auto, ja suurin osa kaivurikuskin ja jyrää ajaneen mieheni päivästä meni kuormurin odotteluun. (Huomasimme, että autoilijan päivään kuuluu melkoisen monta pakollista taukoa.) Työ tekijäänsä opettaa, seuraavina päivinä soraa tuli kahden kuormurin voimin, ja tie alkoi valmistua vauhdilla.

Sitten jäljellä oli enää talon pohjan kaivaminen. Jännitimme hiukan mieheni kanssa mitä talon alta oikein paljastuu, mutta pohjan suhteen ei tullut yllätyksiä. Kalliohan siellä oli, kuten olimme olettaneetkin.


keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Uusi rakennusblogi on syntynyt

Tästä se alkaa, pohjoisrannan unelman rakennusblogi!

Blogissa seurataan talon rakentamista/rakennuttamista Turun saaristoon. Suunnitelmat ovat jo pitkällä ja varsinainen rakentaminen alkaa vielä tänä syksynä, kunhan saamme siihen luvan.

Lisää tietoa rakennusprojektista julkaistaan pian.